ArtoNurmi

Ilmastonmuutos vai ideologia?

Ilmastonmuutoskeskustelussa kierrokset käy kovilla.  Keskustelusta on havaittavissa erilaisia ideologisia piirteitä.  Ilmastonmuutoskeskustelussa vaikuttaisi kuuluvan kaikuja kaupungistamisen kiihdyttämisestä sekä jopa suoranaisesta ”ilmastokommunismista”.  Vaikeinta on ehkä ymmärtää suoranaista vihamielisyyttä perinteistä Suomalaista elämäntapaa kohtaan.  Milloin kieltolistalla ovat saunat, milloin omakotitalot, yksityisautot ja ties mitkä.

Kun on jo muutaman vuosikymmenen saanut kokea elämää, on myös oppinut että kun jotain aletaan ”rummuttamaan ja koohottamaan” taustalla on usein myös sellaisia vaikuttumia joita ei aina heti päältä havaitse.  Yleensä kyse on omaisuuksien arvosta.  Siksi olenkin välillä pohtinut mm. sitä miksi asumistukimenot saavat kasvaa lähes rauhassa ja toisaalta muu kuin kasvukeskus-Suomi tyhjentyä ja lamaantua lähes yhtä rauhassa.  Tässäkin kehityksessä on voittajat ja häviäjät.  Suomessa erilaisin toimin on kiihdytetty ”muun Suomen kuin kasvukeskus-Suomen” taantumista ja sen mielialan luomista että ainoa tulevaisuus on muutamassa kasvupisteessä.

Päästöihin liittyvä yhteiskunnallinen keskustelu on paikoin havaittavissa myös outoa piirteitä. Samalla kun pohditaan miten yksityisautoilijan elämää voitaisiin mahdollisimman paljon hankaloittaa, haaveillaan Tallinnan tunnelista ja siitä miten se voisi nostaa Helsinki-Vantaan matkustajamäärät jopa 70 miljoonaan lentomatkustajaan. 

Suomi on, kuten usein on tuotu esiin, ilmastopäästöissä sangen pieni tekijä.  Kokonaispäästöt ovat promille -luokassa.  Jokainen vähänkin alkeismatematiikka ymmärtävä käsittää että päästöjen suhteen ratkaisut tehdään isojen maiden ja kansojen toiminta- ja liikkumistavoissa.  Jos katsoo erilaisia väestöennusteita on helppo sekunnin murto-osassa ymmärtää että Suomi on nyt ja tulevaisuudessa omien päästöjensä kanssa täysin mitätön tekijä kokonaismittakaavassa.   Kuitenkin Suomi toimii EU:n sisälläkin koko ajan varsin esimerkillisesti.  Täällä päästöt vähenevät, kun monissa muissa unionin jäsenmaissa kehitys on toiseen suuntaan.  Mallioppilas siis koko ajan ruoskii itseään.

Yksityisautoilun vastustaminen tuntuu olevan hyvin paljon myös ideologista.  Kärjistäen vaikuttaa välillä että aivan kuin haluttaisiin että koko Suomi asuisi muutamassa tiiviissä kasvukeskuksessa ja kaikki istuisivat hymyssä suin(samanlaisessa) ratikassa tai bussissa. Huolimatta oikeastaan siitä mitä se päästöihin vaikuttaa.   Siitä seuraa että kaikki alkaa kääntymään mielissä ja otsikoissa tätä mielikuvaa tukemaan.  Olisipa hyvä pohtia sitäkin onko suurkaupungistaminen vähentänyt kulutusta ja päästöjä yhteiskunnissa.  On tietenkin huomattava että kaupungistumisessa on ns. "luontaista kehitystä" mutta jos tehtaita ja tuotantoa lopetetaan pienemmiltä paikkakunnilta, on työn ja toimeentulon nimissä ihmisten haluttomastikin muutettava.

Päästökeskustelu siis vaikuttaa välillä olevan vain yksi väline puhua tavoitteensa puolesta.  Jos yksityisautoilun päästöt romahtavat lähivuosikymmeninä, mikä peruste on sitä vastustaa? Sehän on mitä suurinta yksilönvapautta päästä kulkemaan omilla ehdoilla.  Yhteisautoilu ei yksinkertaisesti toimi missään muualla kuin isoissa ruuhkaisissa kasvukeskuksissa, jos niissäkään. Yksityisautoilu myös mahdollistaa esimerkiksi mökki-Suomen (omistus- sekä vuokra) ja ylipäätään hyvin paljon koko kotimaan matkailun.  Tieliikenteestä kerätyin veroin ylläpidetään infraa joka taas mahdollistaa osaltaan Suomen taloudesta ison osan tekevän maa- ja metsätalouden.  Jos tieliikenne vähenee ja sen myötä sen tuomat verotulot on jollakin mietittävää mistä se raha sitten otetaan.

Suomi on vientimaa ja siksi täällä kuluu myös resursseja huolimatta todella puhtaasta energiantuotannosta ja tiukoista päästörajoista.  Kuitenkin täällä oleva tuotanto saa energiansa hyvin vähäpäästöisesti ja toimii muutenkin kansainvälisesti verrattuna sangen tiukoin ehdoin.   Väitäisin että kahden seuraavan vuosikymmenen kuluttua energiatuotannon päästöt ovat todella olemattomat tässä maassa.

Meillä on Suomessa sitä missä monessa muussa paikassa on pulaa: Tilaa, puhdasta luontoa, vettä.  Tämä reilu viisimiljoonainen kansa ei tosiasiassa ylikuluta maansa resursseja.  Lakataan siis oman itsemme ja toistemme liika soimaaminen.   Mediassakin voitaisiin hieman pohtia, saako sittenkin”innokkaat ilmasto-intoilijat” hieman liikaa vaikutusvaltaa ja palstatilaa näissä asioissa?  Tänne Suomeen jos minne niitä lapsia kannattaa tehdä. Täällä jos missä sen teollisuuden kannattaa toimia.  Jokaisen valtion kannattaa huolehtia huoltovarmuudesta jossa riittävä elintarviketuotanto on merkittävässä roolissa.   Ilmasto-ahdistuksen ja paniikkimielialan levittäminen on Suomen oloissa on tarpeetonta, ja erityisesti nuoria kohtaan oikeastaan täysin edesvastuutonta. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat